Kas kummaa

Tässä eräs päivä hetken mielijohteesta perustin tämän blogin. Mimsillä on niin siisti uusi blogi että pitihän munkin koittaa. En ole todellakaan edes harkinnut moista aiemmin. Nyt onkin huimana tavoitteena näpytellä tänne jotain edes kerran kuukaudessa, tunnen itseäni sen verran että jos otan liian suuret tavoitteet niin ei tapahdu mitään. En rajoita tätä mihinkään tiettyyn aiheeseen, mutta luultavasti postaukset tulevat olemaan kuvapainotteisia (tietää armaalle aviomiehelleni töitä...). Ei tarvitse sitten ihan niin paljon viljellä niitä mamman mussukoiden ja muiden kuvia naamakirjassa. ;) Tai no, tuskin siltäkään säästytte.

Pitäähän blogilla osuva nimi olla. Tirriäisniitty tuli mieleeni eräästä Lassin Spotify-listalla olevasta hauskasta, joskin kummallisesta lastenlaulusta, "Kutsu tirriäisniitylle". Siinä lauletaan mm. että "tirriäinen se lausuu ja laulaa, ei niissä ole järkeä, eikä niissä ole päätä eikä kaulaa koska tirräinen ei ole tärkeä...". Ja liittyyhän tuo "tirriäisyys" muhun aika vahvasti muutenkin edellisen sukunimeni myötä, jotkut jopa sitä adjektiivina käyttävät minusta puhuessaan. ;) Tirriäisniityllä on mielestäni erittäin kuvaava nimi meikäläisen blogille. Semmosta tää meidän elämä useimmiten on tuon 10 kuukauden ikäisen pikkutirriäisen kanssa, ja äityliinikin välillä liihottelee siellä tirrilandiassa "omassa pikku kuplassaan" kuten eräs ystäväni asian ilmaisi kun tätä blogia esittelin. :D Myönnetään.

Rölli, edellä mainituista mamman mussukoista ensimmäinen, yksi kolmesta elämäni miehestä, täytti 11 vuotta eilen 11.3. Vaikea tottua että tuo mun vielä jokunen viikko sitten pennuksi luultu villieläin on jo VANHA. Sille on nyt keväällä ilmaantuneet ensimmäiset vanhuuden merkitkin, lonkat hieman vaivaavat. Mutta mieli on virkeä ja meno päällä yhtä lailla kuin ennenkin! Olen niin onnellinen siitä että olen saanut viettää 11 vuotta näin upean tyypin kanssa! Röllinkäisen kanssa ei juuri ongelmia ole matkassa ollut, oliskohan osasyy siinä että olemme niin samanlaisia luonteeltamme (kuulemma), joten mikäs tässä yhdessä hengatessa. ;) Harrastuskoirana se on myös ollut aivan täydellinen, kaiholla kisa-aikoja muistellen...

JES, ihkaensimmäinen bloggaukseni (vai miksikä näitä sanotaan!) on valmis. Blogin ulkoasu tulee todennäköisesti muuttumaan vielä moneen kertaan, haluaisin ainakin taustalle jonkin oman kuvan eikä tällaista valmista mallia (jota tosin muokattu lemppariväreillä). Nimeen sopiva kyllä tämäkin. 

Loppuun vielä muutama otos elämäni koirasta vuosien varrelta, viimeisin (känny)kuva tältä päivältä:

Maastossa.

Radalla.

Maalla treenaamassa.

Harvinainen rauhallinen hetki ulkona.

12.3.2013.